Lyhyesti
- Osakekaupassa ostaja saa yhtiön sellaisenaan: saman y-tunnuksen, sopimukset, luvat, työntekijät ja kaikki vanhat vastuut. Mitään ei tarvitse siirtää erikseen.
- Liiketoimintakaupassa ostaja poimii haluamansa omaisuuden ja sopimukset. Yhtiön velat, verorästit ja riidat jäävät myyjälle – työntekijöitä lukuun ottamatta.
- Työntekijät siirtyvät liiketoimintakaupassa automaattisesti, jos kyse on työsopimuslain 1 luvun 10 §:n liikkeen luovutuksesta. Tästä ei voi sopia toisin ostajan ja myyjän kesken.
- Ostaja haluaa yleensä liiketoimintakaupan, myyjä osakekaupan. Intressit ovat aidosti vastakkaiset, ja muoto on osa hintaneuvottelua.
- Osakkeiden luovutuksesta menee varainsiirtoveroa 1,5 prosenttia kauppahinnasta. Liiketoimintakaupassa varainsiirtoveroa maksetaan vain kiinteistöistä ja arvopapereista.
Mikä ero liiketoimintakaupalla ja osakekaupalla on
Osakekaupassa kaupan kohteena ovat osakeyhtiön osakkeet. Yhtiö itse ei muutu miksikään: sama y-tunnus, samat sopimukset, sama pankkitili, samat velat. Vaihtuu ainoastaan omistaja. Osakeyhtiölain (624/2006) 1 luvun 2 §:n mukaan osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö eivätkä osakkeenomistajat vastaa henkilökohtaisesti yhtiön velvoitteista. Ostaja ei siis peri yhtiön velkoja omiin nimiinsä, mutta ostamansa yhtiön arvo laskee jokaisesta piilevästä vastuusta.
Liiketoimintakaupassa kohteena on omaisuus: koneet, varasto, asiakassopimukset, tavaramerkit ja liikearvo. Myyjänä on yhtiö eikä osakkeenomistaja, ja kauppahinta maksetaan yhtiölle. Myyjäyhtiö jää olemaan joko tyhjänä kuorena tai sen toiminnan kanssa, jota kauppa ei koskenut.
Molempiin sovelletaan lähtökohtaisesti kauppalakia (355/1987), koska sekä osakkeet että liikeomaisuus ovat lain 1 §:ssä tarkoitettua irtainta omaisuutta. Kauppalaki on kuitenkin 3 §:n mukaan tahdonvaltainen, ja sen virhesäännökset on kirjoitettu tavarakauppaa varten. Yrityskaupassa ne istuvat huonosti, ja siksi kauppakirjaan kirjoitetaan aina omat vakuutukset, vastuunrajoitukset ja reklamaatioajat.
Ostajan ja myyjän intressit ovat vastakkaiset
Tämä kannattaa sanoa ääneen heti neuvottelujen alussa, koska muuten se selviää vasta kauppakirjaluonnoksessa. Ostaja haluaa liiketoimintakaupan: hän valitsee, mitä ottaa mukaan, ja jättää tuntemattomat riskit myyjälle. Myyjä haluaa osakekaupan: hän pääsee yhdellä kaupalla irti koko yhtiöstä eikä jää istumaan tyhjän osakeyhtiön päälle, jonka sisällä on rahaa ja vanhoja vastuita.
Muoto ei ole neutraali tekninen valinta, ja siitä maksetaan. Jos ostaja saa tahtonsa läpi, myyjä hinnoittelee jäljelle jäävän riskin ja verokustannuksen kauppahintaan. Jos myyjä saa tahtonsa läpi, ostaja vaatii vastapainoksi laajemmat vakuutukset, pidemmät vastuuajat ja usein osan kauppahinnasta sulkutilille. Yrityskauppatoimeksiannoissa toistuva ongelma on, että muoto on kirjattu sitovaksi jo aiesopimukseen ennen verolaskelmia – sen jälkeen kääntäminen maksaa neuvotteluasemaa.
Osakekauppa: yhtiön koko historia seuraa mukana
Osakekaupan ostaja ostaa myös kaiken sen, mitä yhtiössä on tehty ennen häntä. Verotarkastuksen jälkiverot, keskeneräinen käräjäoikeusjuttu, virheellisesti laskutettu arvonlisävero, tietosuojapuutteet ja vanhat työsuhderiidat pysyvät yhtiössä eivätkä siirry kaupan mukana pois. Sen vuoksi osakekaupassa due diligence tehdään laajemmin ja kauppakirjassa myyjän antamat vakuutukset ovat pitkät.
Ostajan käytännön suojakeinot ovat sopimusteknisiä: yksilöidyt vastuusitoumukset tunnistetuista riskeistä, euromääräiset vastuukatot ja kynnysarvot, vastuuaika kirjattuna kalenterikuukausina sekä osa kauppahinnasta sulkutilille. Kauppalain 32 §:n mukaan ostaja menettää oikeutensa vedota virheeseen, jos hän ei ilmoita siitä myyjälle kohtuullisessa ajassa havaitsemisesta. ”Kohtuullinen aika” on yrityskaupassa liian epämääräinen, joten reklamaatioaika kirjoitetaan kauppakirjaan täsmällisenä.
Osake voidaan osakeyhtiölain 1 luvun 4 §:n mukaan luovuttaa rajoituksitta, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Tarkista yhtiöjärjestys ja mahdollinen osakassopimus ennen kuin lupaat mitään: osakassopimukseen kirjatut myyntirajoitukset ja etuosto-oikeudet sitovat myyjää silloinkin, kun yhtiöjärjestys on puhdas.
Liiketoimintakauppa: ostaja poimii, myyjälle jää loput
Liiketoimintakaupan vahvuus ostajalle on se, että siirtyvä omaisuus luetellaan kauppakirjassa. Mitä listalla ei ole, sitä ei osteta. Yhtiön velat eivät siirry ostajalle ilman velkojan suostumusta, koska velallista ei voi vaihtaa yksipuolisesti.
Sama koskee sopimuksia. Asiakas-, toimittaja- ja vuokrasopimukset siirtyvät vain, jos vastapuoli suostuu. Monissa yrityssopimuksissa on lisäksi omistajanvaihdosehto, joka antaa vastapuolelle irtisanomisoikeuden. Käytännön riski on tässä konkreettinen: jos kaupan arvo perustuu kolmeen isoon asiakassopimukseen ja yksi niistä jää siirtymättä, ostaja maksoi liikaa. Siirtosuostumukset kannattaa hankkia kirjallisina ennen kaupan täytäntöönpanoa eikä sen jälkeen. Toimialaluvat, ELY- ja aluehallintoviraston hyväksynnät sekä rekisteröinnit haetaan yleensä kokonaan uudelleen ostajan nimiin.
Myyjälle liiketoimintakauppa on tyypillisesti raskaampi. Kauppahinta tulee yhtiöön, ja sen saaminen omistajalle vaatii oman ratkaisunsa – osinkoa, palkkaa tai yhtiön purkamista. Verotus tulee silloin kahdessa portaassa. Jos kaupan jälkeen on tarkoitus jatkaa sijoitustoimintaa kaupasta saaduilla varoilla, rakenne kannattaa suunnitella yhdessä juristin ja kirjanpitäjän kanssa ennen kaupan allekirjoittamista.
Työntekijät siirtyvät liikkeen luovutuksessa automaattisesti
Tämä on liiketoimintakaupan keskeisin ero, ja se yllättää ostajat säännöllisesti. Työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 10 §:n mukaan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava liike pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Kun tämä täyttyy, työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät suoraan lain nojalla uudelle omistajalle.
Työntekijät siirtyvät siis vanhoina työntekijöinä: lomakertymät, työsuhteen kesto ja sovitut ehdot seuraavat mukana. Saman pykälän mukaan luovuttaja ja luovutuksensaaja vastaavat yhteisvastuullisesti ennen luovutusta erääntyneistä palkka- ja muista työsuhdesaatavista. Ostaja voi siis joutua maksamaan palkkasaatavan, joka on erääntynyt ennen kuin hän omisti mitään. Keskinäisessä suhteessa vastuu on luovuttajalla, jollei muuta ole sovittu – mutta se ei auta, jos myyjäyhtiö on kaupan jälkeen tyhjä. Kauppakirjaan kirjataan tästä syystä nimenomainen vastuunjako ja usein vakuus.
Työsopimuslain 7 luvun 5 § kieltää luovutuksensaajaa irtisanomasta työntekijää pelkästään liikkeen luovutuksen perusteella. Sama pykälä antaa työntekijälle oikeuden irtisanoa työsopimuksensa päättymään luovutuspäivänä irtisanomisaikaa noudattamatta, jos hän on saanut tiedon luovutuksesta viimeistään kuukautta ennen luovutuspäivää. Jos tieto tulee myöhemmin, työntekijä voi irtisanoutua kuukauden kuluessa tiedon saamisesta. Avainhenkilöriski on siis todellinen, ja se kannattaa hoitaa sitouttamisella eikä toivomalla. Liikkeen luovutuksen työoikeudelliset velvoitteet on syytä käydä läpi ennen kuin luovutuspäivä lyödään lukkoon.
Osakekaupassa mitään tästä ei tapahdu. Työnantaja pysyy samana oikeushenkilönä, työsopimukset jatkuvat sellaisenaan eikä liikkeen luovutuksen säännöksiä sovelleta lainkaan.
Verot ratkaisevat usein lopullisen muodon
Osakkeiden luovutuksesta ostaja maksaa varainsiirtoveroa. Varainsiirtoverolain (931/1996) 20 §:n mukaan vero on 1,5 prosenttia kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta. Jos kohdeyhtiön toiminta käsittää tosiasiallisesti pääasiassa kiinteistöjen omistamista tai hallintaa, verokanta on 2,0 prosenttia.
Liiketoimintakaupassa varainsiirtoveroa ei makseta koneista, varastosta, liikearvosta tai immateriaalioikeuksista. Sitä maksetaan vain, jos kauppaan sisältyy kiinteistö tai arvopapereita. Kiinteistön luovutuksesta vero on varainsiirtoverolain 6 §:n mukaan kolme prosenttia. Huomaa saman pykälän loppu: jos kiinteistön ohella luovutetaan muuta omaisuutta eikä vastikkeen jakautumista ole selvitetty, vero lasketaan koko vastikkeesta. Kauppahinnan kohdistaminen erikseen jokaiseen omaisuuserään on siis kauppakirjassa rahanarvoinen yksityiskohta.
Arvonlisäveroa liiketoiminnan luovutuksesta ei yleensä tule. Arvonlisäverolain (1501/1993) 19 c §:n mukaan myyntinä ei pidetä liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuvaa tavaroiden ja palvelujen luovuttamista liiketoiminnan jatkajalle, joka ryhtyy käyttämään niitä vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Jos jatkaja käyttää omaisuutta vain osittain vähennyskelpoiseen toimintaan, säännös soveltuu vain siltä osin.
Myyjäpuolella osakekaupan houkuttelevuus selittyy usein elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 b §:llä. Yhteisön saama käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa, jos edellytykset täyttyvät: myyjä on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan vähintään kymmenen prosentin osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta, kohdeyhtiö ei ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö ja kohdeyhtiö täyttää pykälän kotipaikkavaatimuksen. Säännös koskee yhteisöjä. Kun myyjänä on luonnollinen henkilö, verokohtelu määräytyy toisin, ja lopputulos on syytä laskea etukäteen. Jos omistus on järjestetty osakeyhtiömuotoon hyvissä ajoin ennen kauppaa, vaihtoehtoja on enemmän.
Päätöksenteko, lunastuslausekkeet ja kauppakirja
Liiketoimintakaupassa myyjänä on yhtiö, joten päätöksen tekee hallitus. Koko liiketoiminnan myynti on kuitenkin yhtiön kannalta laajakantoinen asia, ja osakeyhtiölain 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan hallitus voi saattaa yleistoimivaltaansa kuuluvan asian yhtiökokouksen päätettäväksi. Suosittelen käyttämään tätä mahdollisuutta aina, kun omistajia on useampi kuin yksi. Yhtiökokouksen päätös poistaa jälkikäteisen väitteen siitä, että hallitus ylitti toimivaltansa.
Osakekaupassa myyjänä on osakkeenomistaja, ja huomio siirtyy yhtiöjärjestykseen. Osakeyhtiölain 3 luvun 7 §:n lunastuslausekkeen mukaan muilla osakkeenomistajilla, yhtiöllä tai muulla nimetyllä taholla voi olla oikeus lunastaa siirtyvä osake. Määräajat ovat tiukat, ja niitä ei voi yhtiöjärjestyksessä pidentää: hallituksen on ilmoitettava siirrosta lunastukseen oikeutetuille kuukauden kuluessa siitä, kun siirrosta on ilmoitettu hallitukselle, lunastusvaatimus on esitettävä kahden kuukauden kuluessa ja lunastushinta suoritettava kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä tai hinnan vahvistamisesta. Ennen kuin selviää, käytetäänkö lunastusoikeutta, ostajalla ei ole muuta osakkeeseen perustuvaa oikeutta kuin oikeus suoritukseen varoja jaettaessa ja etuoikeus osakeannissa. Aikataulu pitää siis sovittaa tähän.
Kumpi kannattaa valita
Ostajana valitsen liiketoimintakaupan aina, kun kohdeyhtiön historia on epäselvä, taloushallinto on ollut kevyttä tai due diligencessä löytyy asioita, joita ei saada pohjaan asti selvitettyä. Liiketoimintakauppa maksaa enemmän vaivaa siirtosuostumuksissa ja lupa-asioissa, mutta se on hinta siitä, ettei osteta tuntematonta.
Osakekauppa on ostajallekin parempi silloin, kun kohdeyhtiön arvo on kiinni asioissa, jotka eivät siirry: pitkissä sopimuksissa, joissa on omistajanvaihdosehto, toimiluvissa, vahvistetuissa tappioissa tai vuokrasopimuksissa hyvällä paikalla. Silloin liiketoimintakauppa purkaisi juuri sen, mistä maksetaan.
Myyjänä lähden liikkeelle osakekaupasta, ellei ole erityistä syytä muuhun. Jos ostaja vaatii liiketoimintakauppaa, se on kauppahintakysymys: myyjälle jäävä verokustannus ja jäljelle jäävän yhtiön purkaminen kuuluvat neuvottelupöytään numeroina.
Yksi asia ei ole valinnanvarainen kummassakaan muodossa. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n liikkeen luovutuksen tunnusmerkistö täyttyy tai ei täyty sen perusteella, mitä tosiasiassa siirtyy. Kauppakirjan otsikko ei sitä ratkaise.
Mietitkö kumpi muoto sopii sinun kauppaasi
Kaupan muoto kannattaa ratkaista ennen aiesopimusta, koska sen jälkeen muuttaminen maksaa neuvotteluasemaa. Käydään tilanteesi läpi maksuttomassa alkuarviossa: mitä olet myymässä tai ostamassa, mitkä vastuut siirtyvät ja mitä kauppakirjaan tarvitaan.
Usein kysyttyä liiketoimintakaupasta ja osakekaupasta
Kumpi on ostajalle turvallisempi, liiketoimintakauppa vai osakekauppa?
Liiketoimintakauppa on lähtökohtaisesti turvallisempi, koska ostaja saa vain kauppakirjassa luetellun omaisuuden eivätkä yhtiön velat, verorästit tai riidat siirry hänelle. Osakekaupassa ostaja saa yhtiön kaikkine vanhoine vastuineen. Poikkeus on tilanne, jossa kohteen arvo perustuu sopimuksiin tai lupiin, jotka eivät siirry ilman vastapuolen suostumusta – silloin osakekauppa säilyttää arvon paremmin.
Siirtyvätkö työntekijät automaattisesti liiketoimintakaupassa?
Kyllä, jos kyse on työsopimuslain 1 luvun 10 §:n tarkoittamasta liikkeen luovutuksesta eli liike tai sen toiminnallinen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Työsuhteista johtuvat oikeudet, velvollisuudet ja työsuhde-etuudet siirtyvät suoraan lain nojalla ostajalle. Tästä ei voi sopia toisin ostajan ja myyjän kesken. Osakekaupassa työnantaja pysyy samana oikeushenkilönä, joten liikkeen luovutuksen säännöksiä ei sovelleta.
Paljonko varainsiirtoveroa osakekaupasta menee?
Varainsiirtoverolain 20 §:n mukaan arvopaperin luovutuksesta vero on 1,5 prosenttia kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta. Veron maksaa ostaja. Jos kohdeyhtiön toiminta käsittää tosiasiallisesti pääasiassa kiinteistöjen omistamista tai hallintaa, verokanta on 2,0 prosenttia. Liiketoimintakaupassa varainsiirtoveroa maksetaan vain kauppaan sisältyvistä kiinteistöistä ja arvopapereista, ei koneista, varastosta tai liikearvosta.
Voiko yhtiöjärjestyksen lunastuslauseke estää osakekaupan?
Lunastuslauseke ei estä kauppaa, mutta se voi siirtää osakkeet jollekin muulle kuin sopimallesi ostajalle. Osakeyhtiölain 3 luvun 7 §:n mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä osakkeenomistajan, yhtiön tai muun henkilön oikeudesta lunastaa siirtyvä osake. Määräajat ovat kiinteät eikä niitä voi yhtiöjärjestyksessä pidentää. Tarkista yhtiöjärjestys ja osakassopimus ennen kuin sitoudut kauppaan ja sovita kaupan aikataulu lunastusmenettelyyn.
Maksetaanko liiketoimintakaupasta arvonlisäveroa?
Yleensä ei. Arvonlisäverolain 19 c §:n mukaan myyntinä ei pidetä liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuvaa tavaroiden ja palvelujen luovuttamista liiketoiminnan jatkajalle, joka ryhtyy käyttämään luovutettuja tavaroita ja palveluja vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Jos jatkaja käyttää omaisuutta vain osittain vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen, säännös soveltuu vain siltä osin. Edellytysten täyttyminen kannattaa varmistaa etukäteen, koska virhe tulee kalliiksi jälkikäteen.
Lähteet
- Työsopimuslaki 55/2001, 1 luku 10 § – liikkeen luovutuksen määritelmä; työsuhteista johtuvat oikeudet, velvollisuudet ja työsuhde-etuudet siirtyvät luovutuksensaajalle, ja ennen luovutusta erääntyneistä saatavista luovuttaja ja luovutuksensaaja vastaavat yhteisvastuullisesti.
- Työsopimuslaki 55/2001, 7 luku 5 § – luovutuksensaaja ei saa irtisanoa työntekijää pelkästään liikkeen luovutuksen perusteella; työntekijä saa irtisanoa työsopimuksensa päättymään luovutuspäivänä, jos hän on saanut tiedon luovutuksesta viimeistään kuukautta ennen.
- Osakeyhtiölaki 624/2006, 1 luku 2 ja 4 § sekä 3 luku 7 § ja 6 luku 7 § – yhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö; osake on lähtökohtaisesti vapaasti luovutettavissa; lunastuslausekkeen sisältö ja pakottavat määräajat; hallitus voi saattaa yleistoimivaltaansa kuuluvan asian yhtiökokouksen päätettäväksi.
- Kauppalaki 355/1987, 1, 3 ja 32 § – laki koskee irtaimen omaisuuden kauppaa ja on tahdonvaltainen; ostaja menettää oikeuden vedota virheeseen, jos hän ei reklamoi kohtuullisessa ajassa.
- Varainsiirtoverolaki 931/1996, 6 ja 20 § – kiinteistön luovutuksesta vero on kolme prosenttia; arvopaperin luovutuksesta 1,5 prosenttia ja kiinteistöyhtiöiden osakkeista 2,0 prosenttia.
- Arvonlisäverolaki 1501/1993, 19 c § – liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuvaa luovutusta liiketoiminnan jatkajalle ei pidetä myyntinä, jos jatkaja käyttää omaisuutta vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
- Laki elinkeinotulon verottamisesta 360/1968, 6 b § – yhteisön saama käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa, jos vähintään vuoden yhtäjaksoinen omistus ja vähintään kymmenen prosentin omistusosuus sekä muut pykälän edellytykset täyttyvät.
- Verohallinto: varainsiirtovero – voimassa olevat verokannat: muut arvopaperit 1,5 prosenttia, kiinteistöt ja rakennukset kolme prosenttia.
Viimeksi päivitetty: elokuu 2026
